Uutiset & Tiedotus

SM Castrol ralli, Tampere 27-28.9

Kerta vielä

Tampereelle ei ollut tarkoitus lähteä, mutta kilpakumppanimme Timo Rintasen houkutteleva tarjous maksuttomasta hotellimajoituksesta teki lähtökynnyksestä matalamman ja niinpä ilmoittautuminen laitettiin sisään.

Kisaviikolla selvisi se että kaveriporukalla, joka huollossa tällä kaudella on mukana kiertänyt, oli kaikilla muita menoja Tampere viikonloppuna. Ei hätiä mitiä, sovittiin Rintasen huollon kanssa että jos jäämme pusikkoon niin huoltoauton avain on renkaan päällä jotta voivat tulla hakemaan metsästä pois, itse huollon toimenpiteistä vastasivat tällä kertaa kuljettajat ihan omin kätösin. Kisan aikataulusta voidaan olla montaa mieltä, mutta tällä kertaa torstain vapaaehtoinen katsastus oli meille hyvä juttu, koska perjantai olisi mennyt aika tiukaksi jos olisi vielä nuotituksen perään pitänyt ehtiä katsastukseen.

Reitti oli kuin osa 80-luvun Jyskälästä, vai mitä kertoo legendaaristen erikoiskokeiden nimet; Savo, Siitama, Viitapohja ja Pengonpohja?. Perjantaina siis reitti paperille ja illalla Savon erikoiskoe kahteen kertaan, ensin hämärässä ja sitten pilkkopimeällä.

Perjantain aikataulu oli todella löysä ja Savo ykkösen jälkeen oli kolmen vartin kokoomatauko, sekä heti perään tunnin huoltotauko. Tällä kertaa oli ihan ok että tuo huolto oli tunnin mittainen. Savon maalissa kuskit ihmetteli kun Citikka tuppaa kääntymään poikittain jarrutuksissa koko ajan vain enemmän. Huoltoon tultaessa kuskit tarkastivat etujarrupalat ja nehän oli aivan loppu! Ei muuta kuin palat vaihtoon. Samalla irroitettiin takapyörät vanteiden putsaamiseksi ja todettiin että oikea takakumi on lähes tyhjä. Pyörä käteen ja RTE:n rengasrekalle katsomaan missä vaurio – vanne halki. Onneksi oli varalla muutama pyörä samanlaisilla vanteilla, niin ei tullut sekarengastuksia. Kaikki em. korjaustoimenpiteet kun oli suoritettu, niin tunnin tauosta ei ollutkaan jäljellä kuin kymmenisen minuuttia. Toisaalta olisihan ne jarrupalat voinut tarkistaa ja vaihtaa jo kotona…

Savon toisinto meni ihan ok ja yötauolle siirryttiin mukavassa 29,5 sekunnin luokan johtoasemassa. Lauantaiaamu valkeni syksyisen kuulaana ja viileänä. Kisan toisena päivänä oli edessä seitsemän erikoiskoetta, yhteispituudeltaan 90.36 km, kahteen kertaan ajettavat Siitama, Viitapohja ja Pengonpohja, sekä 1,8 km pitkä yleisöpyöritys Lielahdessa. Siitama ykkösen suoritus oli kuljettajien mukaan tämän kauden paras veto. Luokan pohjat heltisivät lähes puolen minuutin erolla ja kokonaistilanteessa luokan johtopaikka oli tukevasti hallussa 1,07,00 erolla. Siirtymällä neljännelle erikoiskokeelle kuljettajat miettivät loppukilpailun strategiaa, jatkaako samalla sykkeellä vai ottaisiko vauhdista vähän pois ja tarkkailisi tilannetta ja yrittäisi varmistaa mahdollista kauden ensimmäistä luokkavoittoa. Kabiinissa päädyttiin siihen että vedetään edelleen raikkaasti, mutta riskit pois ja koitetaan turvata saavutettu asema.

Viitapohjassa sitten maailma taas musteni. Erikoiskokeen loppupuolella loivassa alamäessä kaasu meni ”nollille” ja auto jäi tyhjäkäynnille. Äkkiä auto sivupistoon pois muiden tieltä ja alkaa se tuttu, virrat pois – odottelua – virrat päälle leikki, josko alkaisi taas kaasupoljin pelittämään. Kolmannella kerralla n. 45 sekunnin odottelun jälkeen ”yhteys” palasi ja pääsimme pätkän maaliin. Tunnelma kabiinissa oli korkealla niin kuin arvata saattaa. Siirtymällä Citikka heitti vielä ilmeisesti jonkun suojaohjelman päälle ja hyvä että sillä pääsi edes mäet ylös. Bussipysäkille seisoskelemaan ja virrat poikki minuutiksi, taas toimii, vaan kuinka kauan?

Pengonpohjan lähdössä oli ajatukset vain siinä että ei kai tää taas jää tähän?. Ei se vielä jäänytkään mutta seisottiin sitten ekassa risteyksessä se seuraavat noin 45 sekuntia, että saatiin taas yhteys kaasupolkimeen. Aikaisemmin kuskit sanoivat että Siitaman suoritus oli vuoden paras, ei ollut vaan Pengonpohjan loppu siitä risteyksestä eteenpäin. Sääli että uusi sisäkamera sanoi sopparin irti jo perjantai-iltana, olisi ollut hauska katsoa sitä etenemistä varsinkin siellä pienen tien osuudella. Näiden ”kaasuleikkien” ansiosta hyvä johtomme luokassa oli kutistunut vain 18,6 sekuntiin.

Pengonpohjan jälkeen oli puolen tunnin huoltotauko, jossa laitettiin Citikkaan OBD mittari kiinni siinä toivossa että olisi tullut joku vikakoodi muistiin mistä pääsisi kiinni vaivanneeseen häiriöön. Näytöllä luki ”ei koodeja”. Eli ei mitään tehtävissä. Kaasupoljin oli pääepäilty häiriöön mutta, kaikki polkimet mitä olisi ollut varalle tarjolla, olivat erilaisia.

Ilman sen suurempaa uskoa enää mihinkään kuskit lähtivät yleisöerikoiskokeelle katsomaan mitä tuleman pitää. 500m ennen maalia taas sama juttu ja peli tyhjäkäynnille. Maali AT:lla ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin täyttää keskeytysilmoitus. Eihän se ole mikään juttu että kaasu ei toimi mutta jos se tekisi kerrankin tenän paikassa missä pitää oikeasti olla veto päällä, niin sen jälkeen Citikkaan saisi vaihtaa paljon muutakin kuin yhden kaasupolkimen…

Kiitoksia vielä kisan järjestäjille hienosta reitistä, sekä kaikille ulkopuolisille avustajille kisan mahdollistamisesta. Ensi vuoden kuvioita pitää alkaa tosissaan miettimään kun ei tuo autokauppa oikein käy :)

palaamme aiheseen…